Son moro!

Kuten näistä jättimäisistä kirjoitustauoista voi ehkä päätellä, ei tämä homma oikein toimi. Näin ollen tämä blogi on siis tullut tiensä päähän :) Bloggaamisesta itsestään en kuitenkaan suostu luopumaan, joten jatkossa turinointiani voi seurata täällä!

you can run but you cannot hide

Onpas taas mahtunut kaikkea tähän väliin :) Suoritin viime viikon MyAsics-juoksut melkein kiltisti, mutta sunnuntailta jäi väliin. Saldona siis lenkit ma, ke ja pe, ja lauantaina Party.

Eräs viime viikon lenkeistä oli ihan superhuippu, virtaa riitti vaikka muille jakaa :) Näin ollen, kun pääsin pimeähkölle ja hiljaiselle "metsätielle" ja korviin alkoi viirrata Summer rain, oli aivan pakko saada vähän nyrkkeillä siinä juoksun ohessa :D Oli ihan huippufiilis! Tämä taisi muuten olla perjantain lenkki, sillä sen jälkeen lenkit on olleet enemmän ja vähemmän ikäviä :/

Lauantaina kävin viimeisen kerran tanssahtelemassa nyt jo entisessä kuntokeskuksessani kun siellä pidetiin Dance Party Remix -tunti, jonka kuvauksessa kerrottiin sen koostuvan vanhoista Party-koreografioista. Tunnin alussa sisään putkahti pelle ja videokameramies - oujea. "Kuvataan tässä youtubeen, onhan ok?" Joo.. :D Siinä he sitten kuvasivat lämppäribiisin ajan ja totta kai se biisi oli itselleni aivan vieras ja sähelsin siellä ihan ympäriinsä miten sattuu. Jesh! Mä hoidan, mä hoidan :D Tuon Partyn jälkeen mun jalat (varsinkin takareidet) on olleet ihan totaalijumissa. Tuntuu oudolta, mutta kai siellä sitten tuli tehtyä jotain harvinaisempaa, joka herätti joitain mystisiä lihaksia talviunesta :) Sunnuntain lenkin siis tosiaan jätin suosiolla väliin, mutta nyt ma ja ti olen puskenut itseni kiltisti lenkille, ja jaksamukseni on ollut suurin piirtein tasoa 0.

Tämän viikon maanantain lenkillä luulin aluksi kuolevani ja meinasin jo, että käännynpä tuosta seuraavasta mutkasta takaisin. Jalat olivat vieläkin aivan jumissa, eivätkä meinanneet totella ollenkaan. En kuitenkaan kääntynyt ja jonkun tovin kuluttua jaksoin jo paljon paremmin. Itse asiassa tosi hyvin. Luulin juoksevani kuin mikäkin aropupu, mutta Sports Tracker kertoo lenkin keskinopeuden olevan 8,4 km/h. Ei sillä, se on vieläkin liian nopeaa MyAsicsin juoksuohjelman mukaan, mutta tuntuu oudolta kun luulee vetäneensä suurin piirtein elämänsä lenkin, ja sitten nopeus on vielä tavallistakin hitaampi.

Eilen lenkillä sitten vaan olin tosi väsy koko ajan, ja myös jalat olivat edelleen aikasta jumissa. Mietin, että miten ihmeessä pystyn tästä nostamaan kilometrejä ikinä. Olin tosin syönyt ihan järkyttävän huonosti koko päivänä, että ehkä pientä energiavajetta oli nähtävillä.. Toivottavasti, nimittäin sunnuntaina olisi tarkoitus vetäistä 5 km lenkki ja kyllähän sellainen pitäisi oletuksena jaksaa vetästä ihan iisisti!

Lenkkimaisemaa :)

dancing in the summer rain

Ohhoh mikä lenkki takana! :) Oon päättänyt antaa polven olla mikä on ja lenkkeillä niin kauan kun se ei tunnu haitalliselta. Polvihan ei ole tuntunut häiriintyvän lenkeistä, mutta oma pää vaan aina himmaa jos polvessa tuntuu jotain. Nyt loppu himmailut ja jahkailut ja annetaan palaa, paitsi toki jos polvi alkaa äksyillä kunnolla.

Viime viikolla vaivasi nivunen/lonkankoukistaja, mutta nyt ollaan taas better than never :) Väkersin taas kerran uuden My Asics -juoksuohjelman joka alkoi tänään. En edes muista mikä oli lopullinen tavoitepäivä 10 km:lle, tai tavoiteaika, tai edes sitä kuinka mones aloittamani ohjelma tämä on :D Mutta jospa tämän nyt saisi vihdoin vietyä kunnialla loppuun. Ei se, kuinka monta kertaa kaadut, vaan se kuinka monta kertaa nouset ylös - vai miten se meni ;)

No mutta, tähän päivään. Ensin meinasi olla aikataulutusongelmia, kun piti saada liian paljon aikaan liian lyhyessä ajassa. Meinasin jo jossain vaiheessa, että siirrän lenkkini suosiolla huomiselle, mutta en oikein tykännyt siitä vaihtoehdosta, koska silloin vastaavanlaista lipsumista tapahtuu jatkossakin helpommin ja aina jossain vaiheessa lenkkejä alkaakin jäädä väliin ja sitten ollaankin jo pulassa. Parempi vain pysyä aikataulussa aina kuin mahdollista :) Niinpä pohdin pääni puhki ja lopulta päädyin lopputulokseen, että käyn lenkillä kaupassakäynnin yhteydessä, vaikka sitä inhoankin.

Lenkin tavoitteena oli vaatimaton 3 km hölkkää. Kiertelin parit mutkat kaupalle ja se oli siinä. Fiilis oli ihan sissi, kun ulkona satoi melkein kuin sieltä Esterin kuuluisasta hanurista. Ihan mahtavaa! Ei haitannut tippaakaan, vaikka varpaat oli märkänä (eikä se märkyys kyllä jäänyt niihin varpaisiin..), vaan taistelin tieni tuulta päin ihan innoissani :D Vkonloppuna tuli vähän rilluteltua niin syömisen kuin juomisenkin suhteen, joten voi olla, että muutama ylimääräinen energiapalleroinen oli vielä kropassa pyörimässä ja antamassa potkua perssiille :)

Itse kauppaosio sujui pikaisesti, joten päätin jatkaa juosten myös kotiin vaikka vaaditut kilometrit olivat täynnä. Mitä sitä hitaasti vaappumaan kotiin tuollaisessa säässä :D Muovipussi heiluen jolkottelin tovin, kunnes kekkasin tehdä samalla hauiskääntöjä :D Näytin kyllä varmaan niiiin epämääräiseltä pöpipäältä ulkopuolisille (joita onneksi oli liikenteessä melko vähän): märkänä kuin uitettu koira kipitin sateessa ja tuulessa eteenpäin ostoskassi käsipainona hauiskääntöjä vääntäen :D Noh, onneksi kunto loppui jossain vaiheessa kesken ja kävelin kotiin viimeiset 10 min. Mutta mikä hymy ja mieletön fiilis siinä juostessa (ja vielä kävellessäkin) oli :) Ihan järjetön saavutuksen tunne, kun ensin olin vähällä jo skipata koko homman. Jei :)

Ehkä jopa suurin syy, miksi jaksoin vielä viimeiset hölkät ja ne hauiskäännöt:

Breeze vs. Brad Sure feat. Katie Halliday - Summer rain

Biisi taitaa olla mulle tuttu jostain vanhasta Combatista, joten se antaa hurrrjasti lisäboostia juoksemiseen :) Combat on kyllä ihan huipputunti, saan siellä aina ihan hurjan badass-fiiliksen, vaikka oikeasti olen aika lailla ihan kaikkea muuta kuin badass :D

Kas näin: lenkki tehty, kaupassa käyty, ruoka valmiina, sauna lämpiämässä ja kohta mieskin kotona. Onnistuihan tämä ilta :)

when you're feeling times of trouble, when you're feeling insecure

Damn. Eipä ole tullut 8 km:n lenkkiä tehtyä ja mennään jo sunnuntaissa. Mullahan joskus viime keväänä kipeytyi polvi mystisesti, enkä vieläkään tiedä mikä sen aiheutti. No, nyt se on kipeä taas, enkä ole uskaltautunut 8 km:n superlenkille, kun lisäksi on vielä jalkapohjissakin tuntunut ikävää oloa.

Joskus kymmenisen vuotta sitten (kirjoitin muuten ensin vuosituhannen alussa, mutta se sai oloni niiiiiin vanhaksi että piti vaihtaa :D) mulla tuli lenkkeilyn aloitettuani molemmat jalkapohjat kipeiksi niin, että jo käveleminenkin sattui. Voitte kuvitella kuinka kivaa oli olla koko kesä liikuntakiellossa, kun juuri oli innostunut lenkkeilystä ja tuntui ettei ympärillä näkynyt mitään muuta kuin juoksijoita siellä täällä.. Kävin tuolloin siis lekurillakin, ja se puhui jotain joistain tulehtuneista kalvoista (?) ja määräsi fyssarille, joka sitten opetti muutamia venytyksiä, ja ajan mukana ongelma poistui. Toki lisäksi ostin uudet lenkkarit, kun edelliset oli miljoona vuotta vanhat ja ehkä osaltaan sitten aiheuttaneet tuon tulehtumisen. Että siksikin olen hieman harhaisen panikoiva sen suhteen, että koska lenkkarit pitäisi vaihtaa uusiin :) Suurin syy kuitenkin varmasti oli vasta alkanut ja nopeasti lisääntynyt paljon jalkoja rasittava liikunta yhdistettynä huonoon kehonhuoltoon ja venyttelyyn.

Omituista tässä kaikessa on mun mielestä se, että kun keskiviikkona vetäsin aloittamani My Asics - ohjelman ensimmäisen lenkin, niin torstaina ei vielä tuntunut missään miltään. Polvi oli suorastaan paremmassa kunnossa kuin pitkään aikaan. Jos kyse olisi jotenkin rasituksesta johtuva juttu, niin kai oireita olisi hurjastikin liikuntasuoritusta seuraavana päivänä? Muistin tosin vasta keskiviikkona nukkumaan mennessäni, että ohops, jäi KAIKKI venytykset tekemättä. Ei siis tipan tippaa venyttelyä pitkästä aikaa tehdyn yli 5 km:n lenkin jälkeen. Voisiko tällä olla jotain tekemistä sen kanssa, että sitten perjantaina polvi oikutteli enemmän kuin laki sallii? Luin nimittäin joskus keväällä (kun noita polvijuttuja tutkin enemmänkin), että yksi syy polvikipuihin voi olla se, että reisilihas on jotenkin ns. liian jumissa, tai että se jollain tavalla "kiristää" polvea. Mutta miksi se lihas ei olisi ollut "ylikiristynyt" jo torstaina..? Argh. Ei näistä voi tietää, vähän turha edes höpöttää :D

Nyt olen kuitenkin sitten venytellyt ja venytellyt, ja varmaan venyttelen vielä tänäänkin. Perjantaina 30 min, eilen yli tunnin ja katsotaan mihin tänään päästään. Olen myöskin levittänyt polveen niin Deep reliefiä kuin Orudistakin (jonkinlaisia kipulääkevoiteita tms). Toivottavasti huomenna pääsen jo lenkille. Harmittaa niin pirusti, kun olin niiiiiiiiiin innoissani uudesta juoksuohjelmasta, ja sitten se tyssää jo heti ensimmäisen lenkin älkeen. Pitänee katsoa vielä tarkemmin sitä ohjelmaa muutenkin, sitä kun pystyy muokkailemaan aika paljon itsekin. Täytyy pohtia pitäisikö viikottaisten lenkkien määrä vaihtaa neljästä kolmeen - ainakin näin aluksi - ja vauhti kenties normaalista kevyeen, ja sittenkin voi vielä vaihtaa tavoitepäivämäärää myöhemmäksi. Tavoitteenanihan vielä tällä hetkellä on simppelisti juosta 10 km aikaan 1 h 15 min marraskuun 9. pvä.

Olen venytellyt! Ja leikkinyt Picasalla.. ;)

Muistakaa kehonhuolto!

I'm just.. wishin' and hopin' and thinkin and prayin'

Tämän päivän lenkki siirtyikin huomiselle, koska innostuin järkkäilemään juoksuohjelmaani hieman uusiksi :) Nyt tulee vähemmän peräkkäisille päiville juoksuja ja toisaalta silloin kun tulee, niin aina toinen niistä on huomattavasti kevyempi. Huomenna siis vasta 8 km:n lenkille! Katselin tänään Sports Trackeristä, että viimeksi v. 2011 olen juossut moisen mittaisen lenkin.. Tästä tulee mielenkiintoista :D

Tälle päivälle siis iskeytyi lepopvä, joten aikaa on riittänyt haaveiluun ;) Päätinpä sitten listata top5:n tuotteista, joita tällä hetkellä kaipaisin eniten. Puhdasta hömppää luvassa siis!

1) Ensimmäisenä toiveena olisi uudet lenkkarit. Minua pelottaa, että nykyiset Nike Air Pegasukseni (28? en ole varma mikä nro niissä oli perässä..) ovat pian jo vähän niin kuin loppuunkäytetyt, joten ottaisin mielelläni niiden rinnalle jotkut tuoreemmat tapaukset jo nyt. Pelkään myös ihan järjettömästi rikkovani itseni vääränlaisilla lenkkareilla lenkkeillen, joten tekisi varmaan hyvää käydä Intersportissa tsekkauttamassa, että millaisia popoja heidän laitteensa minulle suosittelee. Nykyisellään saattaisin myös olla hieman avoimempi eri vaihtoehdoille, nimittäin viimeksi olin aika pakkomielteinen Air Pegasuksien suhteen (minulla oli ollut sellaiset aiemminkin ja pidin kovasti). Ei Pegasuksissa mitään vikaa ole, mutta aina välillä sitä kuitenkin miettii, että mitä jos on olemassa jotkut toisenmerkkiset, jotka olisivat vielä paremmat. Vähän arka kuitenkin olisin kokeilemaan uutta merkkiä, koska mitä jos ne ovatkin ihan sysipaskat? Pegasuksien kanssa ei kuitenkaan ole ollut mitään ongelmia. Joten, tämä kohta jäänee vain toivelistalle vielä toviksi! Ainakin siihen asti kunnes Pegasuksieni ratkeaa liitoksistaan - mikä näyttää olevan uhkaavan lähellä kun vilkaisee popojeni kärkiä..

Kuva täältä

2) Hyvänä kakkosena olisi pitkähihainen juoksupaita. Näille ei vielä tässä vaiheessa vuotta ihan hirveästi ole ollut tarvetta - kiitos mukavan kuuman kesän ja melko lämpimien syyspäivien - mutta vuodenajoille ei oikein mahda mitään ja jossain vaiheessa nämä tulevat hyödyllisiksi niin päällimmäisenä yläosana kuin juoksutakin allakin. Yksikään nykyisistä kolmesta pitkähihaisesta juoksupaidasta ei ole sellainen, että sen kanssa kehtaisi julkisesti lähteä liikenteeseen, aina on oltava takki päällä peittämässä. Uusi pitkähihainen perheenjäsen saisi siis mielellään olla juuri tällainen, jonka kanssa kehtaisi lähteä uloskin ;)

Kuva täältä

3) Kummasti nämä listan tuotteet liittyvät kaikki enemmän tai vähemmän juoksemiseen, mutta minkäs teet :) Listan kolmas kohta olisi nimittäin kuulokkeet, sellaiset jotka tulevat korvien päälle. Nykyiset nappikuulokkeet eivät hikoillessa meinaa pysyä korvissa, ja se on kyllä yksi ärsyttävimmistä seikoista kun kesken lenkin joutuu säätämään nappikuulokkeiden kanssa! Joko musiikki ei vain kuulu hyvin kun kuuloke ei ole kohdillaan tai sitten koko kuuloke tippuu jatkuvasti korvasta pois. ARGHH! :D Tämä kohta nostattaa tunteita ;) Sitä paitsi viileämmillä säillä mun korvat meinaa aina jotenkin jäätyä sisältäpäin nappikuulokkeiden kanssa. Kyllä, pipo on ehdottomasti päässä, mutta ei tunnu auttavan tähän asiaan. Noiden uusien kuulokkeiden on myös ehdottomasti oltava sellaiset, että niiden johdossa on säädin, jolla voi vastata puheluihin, sekä lisätä että vähentää musiikin voimakkuutta. Oliskohan vielä sellaisia, joissa saisi vaihdettua biisejäkin edelliseen ja seuraavaan? Se vasta luksusta olisi!

Kuva täältä

4) Nrolla neljä kilpailee putkirulla! En tiedä niistä juuri mitään, en ole koskaan kokeillut sellaista, mutta olen onnistuneesti aivopesty uskomaan siihen, että ne parantavat ja hoitavat about kaiken ;) Venyttely on usein jotenkin hirveän tylsää, joten olisi kyllä suotavaa, jos paikkoja voisi "availla" ja vetreyttää muillakin tavoin, ainakin välillä.

Kuva täältä

5) Viimeisenä, muttei varmastikaan vähäisimpänä on talvijuoksuun soveltuvat lenkkarit. Sellaiset nastoitetut, jotka varmasti pitäisivät mut pystyssä! Olen kuullut toisaalta myös, että jengi juoksentelee ihan tavallisilla lenkkareilla talvisinkin, mutta en oikein tiedä onko minusta siihen.. En ole tainnut hirveän useasti kyllä kokeillakaan, mutta jotenkin tässä on alkanut pelätä niitä liukkaita kelejä - vanhuus ei taida tulla yksin!

Kuva täältä

Kas siinä, vaatimaton toivelistani ;) Voin kyllä keksiä lisääkin.....

PS. Kuvat on aika pitkälti napattu vain Googlen kuvahakua apuna käyttäen, eivät siis ole mainoslinkkejä.

that's just the way it is, things'll never be the same

Noniin! Näyttääpä täällä tyhjältä! :) Piilotin melkein kaiken aiemman kirjoittamani, koska nyt tuntuu hyvältä ajatukselta aloittaa lähes puhtaalta pöydältä. Kaikki on kuitenkin tallessa, jos joskus iskeekin nostalginen fiilis ja alkaa kaduttaa :)

Myös liikuntalajieni suhteen on tullut (tai tulossa) sellainen muutos, että irtisanoin kuntosaliketjuni jäsenyyden. Siitä maksaminen alkoi vain olla ihan turhaa suhteutettuna niihin vähiin kertoihin mitä siellä viime aikoina kävin. Salitreenit eivät yksinkertaisesti kiinnostaneet tippaakaan, eikä oikeastaan muut tunnitkaan, kuin tanssit. Niistäkään en enää kelpuuttanut Zumbaa, joita suurin osa viikon tanssillisista tunneista on. Kyllästyin myös hieman lemppariohjaajani useahkoihin poissaoloihin ja näin ollen korvaaviin tunteihin ja ohjaajiin, jotka osittain olivat kyllä oikein hyviä, ei siinä mitään. Ne eivät vain olleet juuri sitä, mitä itse sieltä hain, toivoin ja yleensä edellisestä viikosta lähtien olin odottanut Käyntikerrat ovat viime aikoina olleet TODELLA harvassa, vaikka vielä syyskuun loppuun asti voin siellä käydäkin. Party45-tunnit ovat loppuneet kokonaan ja Dance-tunnin kuvauksena on "Jump&Jive!", joten tuskinpa tulen käymään niillä tunneilla enää ollenkaan. Todella harmi, mutta aikansa kutakin, kait :)

Jatkossa aion käydä juoksentelemassa niin paljon kuin mahdollista ja ohella tehdä erilaisia haasteita, eli pääosin aivan oman aikatauluttamisen mukaan tehtäviä juttuja. Olen aika innoissani tästä vapaudesta :) Innostuin kesäkuussa 30-Day Ab&Squat -challengeista niin paljon, että ajattelin kokeilla muitakin vastaavia. Lisäksi rekisteröidyin tänään MyAsics -sivustolle ja ainakin tämän päivän osalta aloitin sen suositteleman ohjelman mukaisen treenaamisen. Tai no, mukaisen ja mukaisen :D Ohjelman mukaan minun olisi pitänyt käydä 55 min lenkillä hölkäten yhteensä 5 km. Kävin hölkkäilemässä mahdollisimman leppoisasti ja hissukseen, mutta sain 5,16 kilometriin kulumaan aikaa vain 38 min. Seuraavaksi pitäisi ohjelman mukaan käydäkin 8 km:n lenkillä, itse asiassa jo huomenna! Huh huh. Eipä ole sitä matkaa tullut toviin juostua, toivottavasti selviän hengissä :D Ja vielä enemmän toivottavasti jaksan kiltisti suorittaa koko ohjelman, jotta marraskuun 9. pvä kipitän jo rennosti 10 km suurinpiirtein aikaan 1 h 15 min :)

Noh, kukas se taas alkoi jaaritella.. minun piti vain vähän selittää, että ihan tarkoituksella ne kaikki vanhat postaukset ovat kadonneet :) Mutta nyt katoan minäkin, nimittäin jännityksellä katsomaan miltä näyttää elämäni ihkaensimmäinen itsetehty kaalilaatikko..! Suosittelen pitämään peukkuja, en ole mikään kokkikolmonen..

love your curves and all your edges, all your perfect imperfections

Ai vitsit että olen odottanut tätä hetkeä! Pitkin viimeistä puolta vuotta on ollut monta hetkeä, että olen halunnut avata bloggerin hallintapaneelin ja klikata Uusi teksti ja alkaa kirjoittaa.. Niin monta hetkeä, että on ihan hölmöä, etten siitä huolimatta ole saanut aikaiseksi kirjoittaa omaan blogiini. Mitä ihmettä?! Mikä sitä estäisi? Jaa-a, varmaan se sama juttu, mikä estää niin montaa asiaa tapahtumasta, jos vain antaa: oma mieli. Nyt kävi houkutus kuitenkin liian suureksi ja päätin uhmata itseäni. Ei haittaa, vaikken ole tässä yhtä hyvä kuin joku muu. Tämä on minun blogini ja saan kirjoittaa tänne ihan niin tyhmiä asioita kuin ikinä haluankaan! Tästä on hyvä jatkaa säännöllisen epäsäännöllistä kirjoittelua :)

Syynä tähän suuuureen haluun saada avautua oli äskeinen lenkkini. Olin jo lähellä kotiani, mutta usein mielelläni käyn heittämässä yhden pienen kätevän kiekan tuossa matkan varrella. Nyt niillä vaiheilla, kun pitää tehdä päätös kääntyäkö kiekalle vai jatkaako kotia kohti, olin aivan lopussa. Fyysisesti tuntui, että keuhkot eivät vaan suostu ottamaan tarpeeksi happea kerralla sisään. Ehkä vika on tavassani hengittää, ehkä se on liian pinnallista? Tai sitten olin vetänyt omalle kuntotasolleni hieman liian kovaa vauhtia hetki sitten, mutta sille en voinut mitään, tuli vaan niin järjettömän hieno biisi, että oli pakko antaa mennä ;)

Joka tapauksessa, tapahtui jotain käänteentekevää. Ensimmäistä kertaa ties kuinka pitkään aikaan (moneen vuoteen?!) päätin (melko) tyynesti jatkaa kiekalle, mutta kävellen. KÄVELLEN. Minä. Kesken lenkin. Kaikki alkoi aikanaan Sports Trackeristä. Että on muka hirveän hankalaa lähteä kävelemään kesken juoksulenkin, kun miten sen nyt sitten muka merkkaisi sinne treeneihin ja keskinopeuskin laskee ja yhy-yhy. Näin ollen aina, kun olisi pitänyt hidastaa ja kävellä hetki siksi, ettei vain yksinkertaisesti olisi jaksanut juosta, tuntui se aivan järkyttävän isolta häviöltä, luovutukselta, luuseriudelta. Nyt vähän jo naurattaa, että miten pienestä sitä saakaan ongelman, kun vaan tekee. Mutta oikeasti, tuo pakkomielle on toisinaan jopa saanut luopumaan ideasta lähteä juoksulenkille, koska olen tiennyt ettei kuntotaso kestä koko lenkkiä juosten, joten parempi lähteä suorin tein vain kävelylle (tai jäädä sohvalle). Voisi hävettää typerä ajattelutapani näin jälkikäteen ajateltuna, mutta.. :D Noh. Olen vain ihminen :)

Siinä minä sitten kävelin viimeistä kilsaani, naama paloauton punaisena ja hiestä valuen, hengitys huomattavasti raskaampana kuin mitä sellainen kävelyvauhti olisi kaivannut. Huomasin harmittelevani joka kerta kun joku tuli vastaan. Mitä toikin nyt ajattelee, luuleekohan se, että mä olen ihan rapakuntoinen. Varmaan nauraa näille mun juoksu-kompressio-sukillekin, et hittoako mä yritän näyttää sporttiselta ja pitää tämmösiä, kun kuitenkin vaan kävelen. Mihin niitä silloin muka tarvii. Hiton trendipelle. Siinä vaiheessa kun oikeasti rekisteröin omat ajatukseni, vähän kyllä kieltämättä järkytyin. Mitä hemmettiä?! Mistä lähtien kukaan on jaksanut käyttää omaa elämäänsä MUN asioiden pohtimiseen? Ei varmasti mistään. Ja toisekseen, mistä lähtien mä olen jaksanut välittää vaikka joku jaksaisikin märehtiä mun punaisia poskia ja kompressiosukkia kävelylenkillä! (Älkää kukaan ottako paineita kompressiosukista kävelylenkillä, varmaan kukaan muu kuin mun epävarma pääni ei keksi pohtia moisia :D Ja ei, en itse arvostele muita lenkkeilijöitä, hyvä jos edes vilkaisen vastaantulijoita kun keskityn omaan juttuuni.)

Sitten tajusin mistä lähtien. Siitä lähtien, kun kilot alkoi kerääntyä. On tää huikeeta! Olen normaalipainoinen (no, siellä ylärajoilla), mutta silti ylimääräiset kilot on saaneet niskaperseotteen mun itsevarmuudesta! Silloin kun olin vielä itselleni normaalin kokoinen, olin teini-iän itsetunto-ongelmista eroon päästyäni todella itsevarma ja osittain sen takia myös todella onnellinen. Oli ihanaa kun ei tarvinnut yhtään miettiä mitä joku muu saattaisi minusta miettiä, koska olin itse itseeni tyytyväinen. Myöhemmin olen luullut olevani henkisesti tyytyväinen ja kunnossa, mutta ulkomuotoisesti vähän, noh, työntekoa vailla. Nyt vasta kunnolla tajusin, että tämä tyytymättömyys ulkomuotoon on häirinnyt myös tuota henkistä puolta ja itsevarmuuteni on osittain kadonnut. Hurjaa.

En ihan tiedä oliko tällä tekstillä nyt sen enempää päätä kuin häntääkään, mutta tunsin suurta tarvetta saada sanoa ”ääneen” sanottavani. Toisaalta voi myös olla, että juuri nyt minulla vasta on voimaa sanoa sanottavani ja myöntää tuo asia, niin itselleni kuin muillekin. Tässä parin viikon ajan on syömiset ja liikunnat olleet erityisen hyvässä kunnossa, ja painokin on karannut tuolta 66 hujakoilta 65:een. Eihän se tietysti vielä tarkoita mitään, mutta mulla on yksi pieni salainen ase, joka toivottavasti auttaa mua pääsemään sinne missä on hyvä olla. Mutta koska tämä kirjoitus nyt vähän karkasi käsistä ja on näköjään pidempi kuin nälkävuosi, niin voisin kertoa siitä joku toinen kerta. Toivottavasti pian ;)